image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Lentämisen kieltäminen – itsekästä ajattelua?



Kun Beckhamit matkustavat yksityiskoneella Lappiin, jengi on aivan pähkinöissään siitä, kuinka siistiä on, että huippujulkkikset tulevat Suomeen muutamaksi päivää. Auta armias, jos bloggaaja tai vloggaaja lentää kuukauden sisällä kahdesti etelän lämpöön, nousee kauhea haloo. ”Eikö tuo ajattele yhtään luontoa!” Onhan tämä tietyllä tapaa ymmärrettävää. Harva meistä pystyy samaistumaan Beckhamien arkeen, kun taas ”tavallisten” suomalaisten mielipidevaikuttajien elämään on paljon helpompi tarttua niin hyvässä kuin pahassa.

Itse olen tällä hetkellä 17 000 kilometrin päässä kotoa (kyseenalaiset vaatteet päällä) ja voin sanoa, etten ole taittanut matkaani kanootilla. Tällä kirjoituksella en halua puolustella lentämistä, päinvastoin. Aamukahvilla Henriikka kiteyttikin omassa blogikirjoituksessaan aika lailla kaiken sen, minkä itsekin allekirjoitan. Kiitos Henriikalle avauksesta. Tämän seurauksena haluankin jatkaa Henriikan kirjoitusta ja tuoda eri näkökulman esiin. Näkökulman, jota emme välttämättä ole tulleet ajatelleeksi, ja jota on myös hyvä funtsia. Oma näkemykseni tosin on kovin suppea tässä asiassa ja tämä onkin hyvä muistaa tätä lukiessa.

Maailma, jossa elämme, on todella kompleksinen. Syy-seuraus –suhteita on vaikea ennustaa varmaksi ja tämän ymmärtäminen tai myöntäminen tuntuu olevan haastavaa meille. Kaikkea meidän ympärillä olevaa ja elämää ylipäätänsä tulisi miettiä systeemeinä. Tietyt valinnat ja teot, joita nyt teemme, tulevat vaikuttamaan meihin monin eri tavoin tulevaisuudessa, riippuen toki monien muidenkin ihmisten valinnoista ja teoista. Yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen. Ei ole siis yhdentekevää, minkä polun tänään valitsen.

2000-luvun alussa, kun digitalisaatio alkoi vallata Suomea, metsäteollisuus oli helisemässä. Paperitehtaita suljettiin, kun fyysiset asiat, kuten paperi, muuttuivat digitaaliseen muotoon. Povattiin paperiteollisuuden loppua. Tuolloin harva osasi kuvitella, että 15 vuoden päästä ihmiset tilaavat kotimatkallaan kenkiä linja-autosta käsin suoraan Saksasta kotiovelle kuljetettuina. ”Miksi ihmeessä, joku menisi kirjastoon Internettiin ja tilaisi sieltä kenkiä kotiinsa ilman, että sovittaa niitä?” Juuri tuolta se olisi kuulostanut vuonna 2000. Maailma oli hyvin erilainen paikka tuolloin.

Teknologian nopea kehitys mahdollistaa, että kuka tahansa meistä pystyy tänä päivänä tilaamaan muutamalla klikkauksella säkillisen kenkiä kotiovelleen. Jokainen kenkiä tilannut tietää, että kengät toimitetaan kartonkilaatikoissa. Kartonkilaatikot valmistetaan puumassasta. Kuka olisi uskonut laman aikana, kun paperikoneita suljettiin ja myytiin Kiinaan, että tulee vielä se päivä, kun näitä koneita käynnistellään uudestaan kartongin valmistukseen.



Tässä on yksi hyvä esimerkki (isossa kuvassa) siitä, kuinka syy-seuraus –suhteita on mahdoton ennustaa nykyään. Systeemiä on vaikea hahmottaa, kun sen lonkerot ovat haarautuneet ja haarautuneet tuhansiin ja tuhansiin eri suuntiin.

Lentämistä ja etenkin sen ekologisuuttaa on alettu kyseenalaistamaan, vihdoinkin! Kylläkin hyvin mustavalkoisesti: lentäminen tulisi lopettaa. Lentämisen kieltäminen on itse asiassa hyvinkin itsekästä ja ajattelematonta. Juurikin sen takia, ettemme näe paljaalla silmällä kaikkia sen vaikutuksia ja sitä, kuinka pitkälle sen vaikutukset ulottuvat. Näemme sen, mikä koskettaa meitä: ilmastonmuutoksen. Enkä vähättele, etteikö ilmastonmuutos olisi se tärkein aihe ajatella. Totta kai on! Lentämistä ja sen vaikutuksia kuitenkin tulisi ajatella systeeminä, niin kuin paperikoneitakin: yksi asia vaikuttaa miljoonaan muuhunkin asiaan ja voimme vain arvailla lopputulosta kaikkien, joita se koskettaa, osalta.





Myönnän, että case lentäminen systeeminä, on itselleni aivan liian iso kokonaisuus ymmärrettäväksi. Tiedän, että lentokentältä koneet lähtevät taivaalle ja tulevat alas, tax-freestä saa ostettua halpoja hajuvesiä sekä eBaysta tulevat ostokseni saapuvat lentokoneella Suomeen muutamassa päivässä. Se, mitä emme välttämättä aina näe, on kaikki se infra, joka siellä taustalta löytyy ja joka esimerkiksi työllistää tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Emme välttämättä näe, että niiden 17 miljoonan matkustajan, jotka vuosittain saapuvat lentäen Suomeen, ansiosta kittiläläinen yrittäjäperhe saa elantonsa. Emme välttämättä ole tulleet miettineeksi, että esimerkiksi lentokentän valmistuminen mahdollisti vuoden 1952 olympialaiset Helsinkiin. Jonka seurauksena keksittiin lonkero ja jos oikein muistan, niin Coca Colakin tuli silloin Suomeen. Olympialaisten saaminen taas on ollut kulttuurillisesti merkittävä asia Suomelle. Toki kaikilla näilläkin esimerkeillä on kääntöpuolensa ja yksikään niistä ei välttämättä ole tarpeellinen asia arjessamme. Mutta sait varmaan ajatuksen juoksusta kiinni: lentäminen vaikuttaa suoraan tai välillisesti miljooniin suomalaisiin ja heidän arkeensa.

Tiedostan, kuinka vähän loppupeleissä tiedänkään lentämisen vaikutuksista, niin hyvistä kuin pahoista. Sen tiedän, että tämän tyyppinen elämäntapa, jota itse elän, on kestämätön luonnolle. Lentokilometrejä tulee vuodessa karsea määrä. Niin iso, etten edes kehtaa sanoa sitä ääneen enkä laskeakaan. On helpompi lakaista luvut maton alle ja kantaa huonoa omaatuntoa kuin huudella julkisesti kilometrimääriä, jotka jokainen minua seuraavaa varmastikin tietää jo. Toki se olisi väärin ja vastuutonta.

Matkustamisen ja ylipäätään kuluttamisen kääntöpuoli on raha ja ihmisten elinkeino. Ihmiset, jotka sanovat, että lentäminen pitäisi kieltää, tulisi itse matkustaa (vaikka sitten junalla tai lautalla) esimerkiksi Aasiaan ja nähdä, mistä miljoonien ihmisten elinkeino koostuu. Siinä vaiheessa, kun rajoitetaan turismia, eli tässä tapauksessa lentämisen tuomaa mahdollisuutta ihmisten nopeaan liikuttamiseen, otetaan myöskin monelta ihmiseltä pois mahdollisuus elinkeinon harjoittamiseen.

Tiedän, että elämää pallon päällä tulee elää luonnon ehdoilla. Ilman luontoa tuskin täällä talsittaisiinkaan. Tämä on kuitenkin yksi asia, joka meidän tulee ratkaista, jos meinaamme lopettaa lentämisen kaukomaihin. Vaikka me olisimme kykeneväisiä elämään ilman lentämistä, sen vaikutuksien alla on ihmisiä, jotka eivät kestäisi sitä. Kuka silloin kantaa vastuun?

Systeemi, jonka olemme vuosien saatossa luoneet, on ajanut meidät tähän tilanteeseen. Sen purkaminen tuntuu mahdottomalta. Sen järkevöittäminen kestävämmäksi kuulostaa mahdolliselta.



Itselläni ratkaisuehdotukset ovat vähissä. Huvittaa sanoa tuo ääneen. Hyvähän se on huudella asiasta, kun ei ole suoria ratkaisuehdotuksia tarjota ja sähköpostista löytyy jo seuraavan lennon liput. Kyse on kuitenkin enempi poliittisesti päätöksenteosta kuin yksittäisen ihmisen valinnoista. Toki yksittäisen ihmisen valinnoilla voidaan saada aikaan poliittista liikehdintää (#Tahdon2013). Jokaisen panos on tärkeä, mutta turha kieltää, että oma panokseni olisi yhtä painava kuin istuvan ministerin.

Yksi hyvä ehdotus, jonka olen kuullut, on lyhyiden, alle 3 tunnin, lentojen kieltäminen lailla. Kannatan! Pitää kylläkin muistaa, että tämän jälkeen Zalandolta tilaamani kengät eivät välttämättä enää saavu saman viikon aikana kotiovelleni. Kenkien hinta saattaa nousta rahtikulujen muututtua. Kittiläläinen yrittäjäperhe saattaa joutua irtisanomaan yhden työntekijän vähentyneiden turistimäärien takia. Jälleen kerran ollaan pisteessä, jossa on mahdotonta arvioida tällaisen muutoksen todellisia vaikutuksia.

Myönnän, että olen vasta viimeisen vuoden aikana herännyt ilmastonmuutokseen oikein kunnolla. Kiitos siitä kuuluu ystävilleni, jotka ovat vuosien ajan jaksaneet huomautella minua aiheesta sekä lisätä tiedon jyväsiä. Tietämättömyys, totutut tavat sekä mukavuudenhalu ovat asioita, jotka ovat uomauttaneet oman ajatteluni. Tietynlainen elämäntapa on myöskin houkutellut minua. Kukapa nyt ei tykkäisi seikkailijoista, jotka ovat nähneet maailmaa.

Tietoisuus on kuitenkin muutoksen ensimmäinen askel. Asioista ääneen puhuminen herättää keskustelua, joiden seurauksena pystymme laajentamaan omaa tietoisuuttamme. Pelkällä tietoisuudella ei kuitenkaan ilmastonmuutosta pysäytetä. Se vaatii kipeitä toimenpiteitä. Omien arvojen uudelleen tarkastelua. Luopumista.



Huominen näyttää, miltä oma matkusteleminen näyttää tulevaisuudessa. Varmaa on ainakin se, että paluuta ei ole menneeseen.

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni on aika suoraviivaisesti ajateltua, että lentämistä ei voi vähentää tai lopettaa, koska jotkut elävät turismista. Maapallon tuhoaminen on lopullista, elinkeinoa puolestaan voi muovata. Jos elinkeino tuhoaa maapalloa, sen muuttaminen olisi joka tapauksessa eduksi. Turismi tuhoaa luontoa monissa paikoin ihan ilman lentämistäkin. Ihan vain jo siitä syystä, että liian monta ihmistä kävelee samassa paikassa, muista seikoista puhumattakaan. On vaikea nähdä, että paikallisten toimijoiden elinkeinon tukeminen kompensoisi aasian lennosta koituvat päästöt millään mittarilla.


Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että tällä hetkellä turismit ovat vielä aika rajalliselta alueelta, mutta esimerkiksi Kiinan turismin nousun ennusteet ovat aika rajuja.

Lopuksi vielä mietin, miksi alle kolmen tunnin lennot kannattaisi kieltää. Ehkä oletus on, että niihin pääsee helposti myös muilla kulkupeleillä? Mielestäni kuitenkin suoraviivaisesti noin päättäminen olisi typeryyttä. Esimerkiksi Iso-Britannian saavutettavuus ilman lentämistä on melko heikko, mutta olisi paljon ekologisempaa valita lomareissu sinne kuin johonkin yli kolmen tunnin lentomatkan päähän. Tällainen kielto siis ohjaisi ihmisiä lentämään yhä kauemmas, enkä näe sitä kovin järkevänä suuntana. Sen sijaan esimerkiksi Suomen sisäiset lennot ovat silkkaa järjettömyyttä, ja niitä tulisi hinnoitella aivan toisella tapaa, niin ettei lento olisi ainakaan junaa halvempi vaihtoehto, kuten nyt usein on.

Anonyymi kirjoitti...

Ne ihmiset, jotka yrittävät lisätä tietoisuutta ympäristön tilasta, ovat aivan yhtä huolissaan Beckhamien yksityiskoneilusta kuin tavallisten pulliaisten lennähtelystä viikonlopuksi juomaan halpaa kaljaa Gdanskiin.

Se, että ihmiset menettävät elinkeinonsa, ilmaantuu joka ikinen kerta esiin, kun halutaan keskustella muutoksesta kohti parempaa maapalloa. Lopetetaan lentäminen? Ei käy, koska silloin lentokoneista ja turismista elantonsa saavat menettävät leipänsä. Lopetetaan lihansyönti? Ei käy, koska silloin suomalaiset maitotilalliset menettävät lehmänsä. Lopetetaan kulutushysteria? Ei käy, koska silloin myyjät ja köyhien maiden tehdastyöläiset menettävät elantonsa ja olemme vielä suuremman kurimuksen edessä.

Minusta on hyvin hassua, että tällaista muutosvastarintaisuutta esiintyy aina, kun ihminen tietoisesti yrittää tehdä päätöksiä, jotka olisivat pidemmällä tähtäimellä hyväksi. Sen sijaan kukaan ei ole täällä ehdottamassa, että lopetetaan kaikenlainen tutkimus- ja kehitystyö, vaikka eittämättä uudet keksinnöt vievät jatkuvasti elinkeinon heiltä, joiden bisnes perustuu vanhaan keksintöön. Markkinatalous muovaa elinkeinorakennettamme jatkuvasti hallitsematta, mutta siihen voimme alistua ja sanoa, että "tuotteesi oli huono, siksi siltä meni markkinat". Luonnon vuoksi tällainen elinkeinojen menettäminen ei sitten kuitenkaan käy? Kartonkiesimerkkiä käyttääkseni voinemme olla varmoja, että turismikohteet löytävät ajallaan uuden elinkeinon. Länsimaalaiset voisivat vaikka sijoittaa säästämänsä lomarahat hankkeisiin, joilla tuetaan köyhemmissä maissa ympäristöystävällisten elintapojen kasvua. Kannattaa tsekata vaikkapa sellainen ruotsalainen firma kuin Trine.

Elämä tulisi nimenomaan mennä luonnon ehdoilla, joten luonnon tuhoamisen jatkaminen siksi, että ihmiset saisivat pitää kiinni elintasostaan ja elinkeinoistaan, lienee täysin kestämätöntä? En todellakaan halua näännyttää ketään nälkään ja meillä riittääkin täällä pallon päällä ruokaa kaikille, jos se ruoka vaan jakautuisi tasaisesti. Kannattaisi siis enemminkin olla huolissaan vallitsevasta taloussysteemistä kuin siitä, että lentämisen kieltäminen tarkoittaisi joidenkin elinkeinojen pienentymistä. Esimerkkisi kittiläläisestä yrittäjäperheestä on tästä erittäin hyvä esimerkki, sillä siellähän yksi perhe omistaa käytännössä koko keskuksen ja tukipalvelut. Matkustaminen Leville sataa siis tasan yhden perheen laariin.

Kuten sanot, poliittisilla päättäjillä on suuri vastuu. Eduskuntavaalit ovat ensi vuoden maaliskuussa, joten jos oikeasti välität, voit pyrkiä esimerkiksi blogisi avulla avaamaan sitä, millaisia päätöksiä nykyhallitus on ollut tekemässä. Politiikkojen vastuu perustuu nimittäin meiltä äänestäjiltä saatuun mandaattiin. Politiikot tekevät sitä politiikkaa, jota äänestäjät ovat heitä äänestäneet tekemään. Mikäli haluamme muutosta, kaipaamme pehmeämpiä arvoja myös päätöksentekoon.

Anonyymi kirjoitti...

Molemmat kommentit edellä ovat todella hyviä.

Vaikka peräänkuulutat systeemitason ymmärtämistä ja monitieteistä lähestymistapaa, ohjaa omaa ajatteluasi kuitenkin hyvin paljon talousintressi. Tai se tästä kirjoituksesta ainakin paistaa läpi. Ei niitä elinkeinoja ole kohta sitäkään vähää, jos Lappi on tallottu pilalle ja lumet sulaneet.

Nykyiset vaatimukset lentomatkailun suitsimiseen eivät käsittääkseni aja kaiken lentämisen kieltämistä kuin seinään, vaan nimenomaan kohtuullistamista. Mikä oikeus meidän sukupolvellamme on lennellä viikonloppulomille Eurooppaan ja huidella pitkin Aasiaa joka talvi? Sallisimmeko saman kaikille maailman ihmisille, mitä sitten tapahtuisi?

On toki ymmärrettävää, että näin monimutkaisen ongelman edessä on helpompi työntää pää pensaaseen ja alkaa selittelemään omaa käytöstään paremmaksi, kuin oikeasti luvata muuttaa omia käytösmallejaan ja ihanteitaan. Tein itse niin todella kauan, koska se tuntui helpommalta. Tosin en aio lopettaa lentämistä kokonaan (koska työni on koulutusta ja tutkimusta ilmastonmuutokseen ja uusiutuvaan energiaan liittyen kehitysmaissa), mutta turhat lennot todellakin karsin. Lopuista maksan päästökompensaatiot, koska parempaakaan ratkaisua ei ole. Harkinta jokaisen lennon kohdalla, ja matkailuihanteiden ja käsitysten muuttaminen on varmaankin tässä avain laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.

Kiitos silti että kirjoitit aiheesta, on äärimmäisen tärkeää että tätä nostetaan esille (vaikka otsikko olikin niin provosoiva että meinasin olla lukematta). Aiemmin en ole kommentoinut, vaikka teksteistä olenkin tykännyt. Tässä kuitenkin mätti useampi juttu, pahoittelut siis jo etukäteen kipakasta palautteesta :)

Joonas kirjoitti...

Hei KIITOS teille kommenteista! Aivan älyttömän hyviä ajatuksia ja aivan aiheellista kritiikkiä tekstiä kohtaan. Tekstistä huomaa, että oma taustani on nimenomaan kaupallisella puolella ja tietoisesti päätin keskittyä siihen (hatarasti kylläkin) koska tietämys katsoa asiaa muista "tieteen" näkövinkkeleistä olisi ollut täysin olematon :D

Tekstistä ehkä jäi uupumaan tuo, että lentämisen vähentämistä tulee ehdottomasti tehdä mutta millä aikavälin on ehkä se oleellisin kyssäri. Kai? Kyllä tässä pää menee ihan pyörälle kun alkoi miettimään uudestaan tätä kirjoitusta teidän kommenttien jälkeen :D Tässä just huomaan kuinka haastavaa nää isot jutut itselle on hahmottaa.

Ystäväni kommentoi hyvin yksityisviestillä tätä ja sanoi, että kysehän on pitkälti mistä vinkkelistä me itsekkyyttä tarkastellaan. Onko oikein olla synnyttämättä lapsia vai synnyttää niitä?

Mutta siis vielä kerran, kiitos sairaan hyvistä ja kriittisistä kommenteista! Avas jälleen kerran omaa ajattelua tosi paljon.

p.s. sori tää kommenttiboksi on vielä vähän koodaamisen alla, tai odottaa täysin uuden blogialustan tulemista, ja sen takia vähän kökkö.

Nettanen kirjoitti...

Mun on pakko osallistua tähän keskusteluun liittämällä linkki tosi hyvään Hesarin artikkeliin, joka tosin taitaa olla vain tilaajille (https://www.hs.fi/elama/art-2000005579140.html)

Artikkelin pointti on juurikin tuo, että Suomessa kaikenlaisen kulutuksen vähentäminen on tabu ja kirosana, koska talouden pitää kasvaa ja työpaikkojen säilyä, joten kulutusta tai vaikkapa lentämistä ei voida siksi vähentää. Artikkelissa jopa kärjistetään, että kulutuksen vähentämisestä puhuminen on Suomessa "poliittinen itsemurha". Artikkelissa toisaalta todetaan, että ei tässä ole tarkoitus palata takaisin luolamiesaikoihin, mutta esimerkiksi vuosittaisen lomareissun voisi vaihtaa yhteen reissuun kahdessa vuodessa. Henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, ettei moni yksinkertaisesti ole valmis luopumaan saavutetuista eduista, mutta ehkä jo seuraava sukupolvi, joka saa ihan erilaista ympäristökasvatusta jo peruskoulun toimesta, ei näekään monta kertaa vuodessa tapahtuvia lomareissuja sinä "normaalina" tilana. Hope so.

Pakko vielä lisätä, että ymmärrän kyllä näkökulmasi nimenomaan kaupalliselta puolelta katsottuna. Mutta jos ajatellaan, että ihmiset vähentäisivät lentämistä, vähentäisikö se automaattisesti työpaikkoja tai aiheuttaisi taloudellista tappiota? Jotainhan ihmiset sillä ajalla ja rahalla tekisivät kuitenkin, kun eivät lentäisi reissuun. Ehkä ajaisivat omalla autollaan kotimaan kohteeseen, kuluttaisivat kulttuuria tai hyvinvointipalveluita omassa kotikaupungissaan. Matkustaisivat junalla Pietariin tai laivalla Ruotsiin. No, tietysti asia ei todellakaan ole näin yksinkertainen ja helposti ratkaistu, muttei ole automaattisesti niinkään, että lentoliikeenteen vähenemisestä seuraisi vain taloudellista tappiota ja työpaikkojen menetyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Monenko pakkauskartonkia valmistavan kartonkitehtaan tiedät avanneen kemiallisen metsötalouden laman jälkeen porttinsa uudelleen? :) Uudelleen avattavat tai uudet sellu- paperi- tai kartonkitehtaat keskittyvät lähinnä uusiin innovaatioihin, kuten liukoselluun, tai erikoiskartonkeihin. Liekkö yhtäkään uutta tai uudelleen avattua aaltopahvitehdasta Suomessa..

Anonyymi kirjoitti...

Money rules the world.

Joonas kirjoitti...

Nettanen kiitos kommentista, erittäin relevantteja pointteja. Harmi kun en ole tilaaja niin jäi tuo juttu lukematta. Allekirjoitan kyllä tuon kuluttamisen tabun itseni kohdalla ja nyt vasta viimeisen vuoden aikana alkanut miettimään sitä kulutustavaroiden kohdalla. Ja itse kamppailen juuri noiden etujen luopumisesta, kinkkistä hommaa. Missä menee itsekkyyden raja? Piru vie kun tuntuu vaikealle :D

Se mitä tulee lentämisen vähentämiseen tai rahan kohdistamiseen kotimaan matkailuun niin pahoin pelkään, että raha kasaantuu silloin niille alueille, jossa sitä nyt jo on. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Anonyymi: kiitos tarkennuksesta, tekstissä ei ehkä oleellisena osana ollut se, mitä tehtaissa tuotetaan vaan se, että syy-seuras -suhteita on vaikea arvioida kun teknologia kehittyy. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Joonas kun vastasit kommentteihin, ja hyvä että ne saivat pohtimaan aihetta uudelleen. Tulee heti positiivinen olo, kun kommentit otetaan oppimiskokemuksena, eikä pelkkänä kritiikkinä. Kiitos siis siitä! :)

Itse näkisin, ettei meillä oikeastaan ole enää mitään aikajännettä jonka kanssa pelata päästöjen kanssa. Olemme nyt jos matkalla kohti väistämätöntä ympäristökatastrofia (eikä kyse ole vain ilmastonmuutoksesta, vaan myös biodiversiteetin vähenemisestä ja muovin määrästä valtamerissä ja ravintoketjussa, mutta ne ovat tietysti omia keskustelunaiheitaan). Kaikki eivät varmasti ole valmiita muuttumaan ekopuritaaneiksi (heh), mutta sanoisin että nopeita toimia on silti paljon, eivätkä ne tarkoita elämänlaadun huonontumista: voi matkustaa harkiten ja kauan, lopettaa liha- ja maitotuotteiden syönnin, välttää tarpeetonta kuluttamista, lopettaa autolla ajamisen. Ja sitten kun kaikki vielä pohtisivat kaikkia valintojaan sen kautta, miten ne vaikuttavat ympäristöön ja tuleviin sukupolviin, niin oltaisiin jo selkeästi positiivisemmalla tolalla :)

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä siitä, että hienoa, että kommentteja luetaan ajatuksella eikä herneet valmiiksi nenässä.

Itse näen tämän niin, että kaikki, mitä täällä teemme, on maapallon resurssien käyttämistä. Meidän velvollisuutemme puolestaan on käyttää maapallon resursseja mahdollisimman vähän. Voimme ajatella, että joka päivä lähdemme nollatilanteesta ja päivän aikana käytämme X määrän maapallon resursseja. Joka päivä teemme siis valinnan siitä, kuinka paljon kulutamme ja miten paljon tuhlaamme luonnonvaroja.

Haluan tällä sanoa, että näkökulma pitäisi vaihtaa siitä, että pyrimme kuluttamaan nykyistä vähemmän, siihen, että joka päivä kuluttaisimme mahdollisimman vähän resursseja. Tämä saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta mielestäni on eri asia ajatella, että "saan syödä päivässä yhden omenan, jotta niitä riittää kaikille" vs. "minun pitää syödä päivässä yksi omena vähemmän, jotta niitä riittää kaikille".

Näkökulma tällä hetkellä on paljolti se, että meillä on oikeus niihin kahteen omenaan, mutta solidaarisuussyistä syömme yhden vähemmän. Oikeastihan meillä on oikeus vain siihen yhteen omenaan, jos siihenkään.

Anonyymi kirjoitti...

"Se mitä tulee lentämisen vähentämiseen tai rahan kohdistamiseen kotimaan matkailuun niin pahoin pelkään, että raha kasaantuu silloin niille alueille, jossa sitä nyt jo on. Mitä ajatuksia tämä herättää?"

Mitä tarkoitat tällä? Suomen vai koko maailman mittakaavassa?

Hyvinvoinnissa raha on kuitenkin vain yksi tekijä. Tutkimusten mukaan ekologinen kriisi koskettaa kuitenkin rajuimmin ja ensimmäisenä niitä maita, missä myös sosiaalinen hyvinvointi on tällä hetkellä alhainen. Köyhissä maissa ihminen on huomattavasti enemmän ympäristötekijöistä riippuvainen, sillä elanto on paljon useammin sidottu maahan, metsiin tai veteen. Kaikki köyhät maat eivät todellakaan myöskään hyödy turismista, sillä turismi ei jakaudu tasaisesti, mikä jo itsessään on todella heikko tekijä ympäristön kestokyvyn kannalta. Sikäli lentämisen lopettaminen tai realistisempana tavoitteena edes vähentäminen ei ole kovin hyvin perusteltavissa länsimaisen ihmisen itsekkyydellä, sillä etuoikeutetussa asemassamme ympäristökriisinkin keskellä porskutamme kuitenkin pisimpään.